8.6.2016

Käsittelyratkaisu

A:n kuolinpesä on vastauksessaan Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, etteivät testamentin todistajat olleet tienneet asiakirjan olevan testamentti. Kanteessaan käräjäoikeudessa A ja valituksessa hovioikeudelle hänen kuolinpesänsä ovat vedonneet testamentin moiteperusteena siihen, että testamentissa oli muotovirhe, koska molemmat testamentin todistajat ja testamentin tekijä eivät olleet olleet yhtä aikaa läsnä testamenttia todistettaessa.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa Korkeimmassa oikeudessa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Saman luvun 12 §:n mukaan vastauksen antajaan sovelletaan, mitä 7 §:ssä on säädetty.

Asiassa on riitaa testamenttiin merkityn todistuslauselman luotettavuudesta. Todistuslauselmaan on kirjattu, että testamentin todistajat E ja F ovat olleet yhtä aikaa läsnä testamenttia allekirjoitettaessa ja että kysymyksessä on ollut testamentti. A:n kuolinpesän esittämä väite, jonka mukaan todistajat sen lisäksi, etteivät he olleet olleet yhtä aikaa B:n kanssa paikalla mainitussa tilaisuudessa, eivät olleet myöskään tienneet todistavansa testamenttia, sisältyy moiteperusteena esitettyyn väitteeseen testamentin muotovirheestä ja todistuslauselman paikkansa pitämättömyydestä ja liittyy samaan tapahtumainkulkuun, joka on ollut arvioinnin kohteena jo sekä käräjä- että hovioikeudessa.

Korkein oikeus katsoo, että kuolinpesä voi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n ja 12 §:n estämättä vedota mainittuun seikkaan Korkeimmassa oikeudessa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. B oli 23.1.1996 allekirjoittanut testamentin, jolla hän oli testamentannut omaisuutensa pojalleen C:lle lukuun ottamatta testamentissa yksilöityjä asunto-osakkeita, jotka hän oli testamentannut miniälleen D:lle. Tyttärensä A:n osalta B:n testamentista ilmenevä käsitys oli, että tämä oli jo saanut lakiosansa ennakkoperintöjen muodossa. B oli kuitenkin määrännyt testamentissa, ettei A:lle enää tulisi perintönä omaisuutta, koska hän oli syvästi loukannut B:ää. Joka tapauksessa mahdollinen lakiosa voitaisiin maksaa hänelle rahana.

2. Testamenttiin on sisältynyt seuraava E:n ja F:n allekirjoittama todistuslauselma: "Vartavasten kutsuttuina ja samanaikaisesti paikalla olleina todistamme, että hyvin tuntemamme rouva B on tänään allekirjoittanut tämän testamentin täysin oikeustoimikelpoisena sekä hyvässä henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa." Todistuslauselman jälkeen tehdyn merkinnän mukaan todistaminen on tapahtunut ja todistajat ovat allekirjoittaneet todistuslauselman testamentin allekirjoituspäivänä 23.1.1996.

Vaatimukset käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden tuomio 18.10.2012

3. Siltä osin kuin asiasta on kysymys Korkeimmassa oikeudessa, A on vaatinut kanteessaan käräjäoikeutta vahvistamaan, että B:n 23.1.1996 tekemä testamentti oli pätemätön muotovirheen vuoksi, koska testamentin todistajat ja testamentin tekijä eivät olleet olleet yhtä aikaa saapuvilla testamenttia allekirjoitettaessa, vaikka testamenttiin oli näin merkitty. Lisäksi A on vaatinut vahvistettavaksi, että testamentti oli tehoton siltä osin kuin se loukkasi hänen oikeuttaan lakiosaan.

4. Väitetyn muotovirheen osalta käräjäoikeudessa on kuultu todistajina testamentin todistajia E:tä ja F:ää. Käräjäoikeus on ottanut huomioon testamentista ilmenevän testamentin todistajien todistuksen sekä heidän todistajankertomuksensa ja on pitänyt selvitettynä, että testamenttia tehtäessä oli menetelty perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla ja että todistajat olivat olleet yhtä aikaa läsnä. Testamenttia ei rasittanut muotovirhe.

5. Käräjäoikeus on lausunut myös, että kysymys A:lle kuuluvasta lakiosasta oli ensi sijassa ratkaistava kuolinpesään määrätyn pesänjakajan toimesta. A ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi ollut perusteltu oikeudellinen tarve saada ratkaisu jo ennen perinnönjaon toimittamista.

6. Käräjäoikeus on hylännyt A:n mainitut kannevaatimukset.

Hovioikeuden tuomio 14.2.2014

7. A:n kuoltua 31.10.2012 hänen kuolinpesänsä on hovioikeudessa uudistanut edellä mainitut testamentin muotovirhettä ja tehottomaksi julistamista koskevat kannevaatimukset.

8. Hovioikeus on kuullut C:ää ja D:ää todistelutarkoituksessa sekä todistajina E:tä ja F:ää. E ja F eivät kumpikaan ole muistaneet olleensa B:n kotona testamentin allekirjoitustilaisuudessa tai muussakaan vastaavassa tilaisuudessa.

9. Hovioikeus on päätynyt testamentin todistamista koskevassa näytön arvioinnissaan siihen, ettei testamentin todistajien muistamattomuuden voitu katsoa selittyvän pelkästään ajan kulumisella. Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus on katsonut testamentin todistajien kertomuksista ilmenevien seikkojen vähentävän testamenttiin kirjatun todistuslauselman luotettavuutta siinä määrin, ettei lauselmaa voitu pitää näyttönä todistajien yhtäaikaisesta läsnäolosta testamenttia allekirjoitettaessa. Tällaisessa tilanteessa testamentinsaajan oli näytettävä toteen, että testamentti oli tehty laissa säädetyssä muodossa.

10. Hovioikeus on katsonut, että C:n ja D:n omat kertomukset eivät riittäneet osoittamaan todistajien olleen testamenttia tehtäessä yhtä aikaa läsnä perintökaaressa edellytetyin tavoin. Hovioikeuden mukaan oli jäänyt näyttämättä, että perintökaaren 10 luvun 1 §:n ehdotonta muotomääräystä testamentin todistajien yhtäaikaisesta läsnäolosta olisi noudatettu.

11. Hovioikeus on julistanut B:n 23.1.1996 tekemän testamentin muotovirheen vuoksi pätemättömäksi siltä osin kuin se esti A:n kuolinpesää saamasta sille kuuluvaa laillista perintöosuutta jäämistöstä. Toissijaisena vaatimuksena pidettävän testamentin tehottomaksi julistamista koskevan vaatimuksen osalta lausunnon antaminen raukesi.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

12. C:n ja D:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensi sijassa siitä, onko testamenttia tehtäessä noudatettu sen todistamista koskevia muotovaatimuksia ja siitä, onko A:n kuolinpesä esittänyt sellaisia testamentin todistuslauselman luotettavuutta vähentäviä seikkoja, että näyttövelvollisuus testamentin muotomääräysten noudattamisesta on siirtynyt C:lle ja D:lle. Kysymys on myös A:n kuolinpesän vaatimuksesta julistaa testamentti tehottomaksi siltä osin kuin kuolinpesä on katsonut testamentin loukkaavan A:n oikeutta lakiosaan.

Perustelujen kohdat 13 - 20 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.

Testamentin todistamista koskevat muotovaatimukset ja pätemättömyysarvioinnin lähtökohdat

21. Perintökaaren 13 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos testamenttia ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa.

22. Perintökaaren 10 luvun 1 §:n mukaan testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen.

23. Korkein oikeus toteaa, että testamentin muotovaatimuksilla on olennainen merkitys testamentin pätevyyden kannalta. Vaatimuksella testamentin todistajien samanaikaisesta läsnäolosta on erityisesti pyritty painottamaan testamentin teon vakavuutta ja tärkeyttä sekä estämään testamentin tekijää määräämästä harkitsemattomasti jäämistöstään (KKO 1985 II 103 ja KKO 1996:102). Testamentin asianmukainen todistaminen turvaa myös testamentintekijän testamentissa ilmaistun tahdon toteutumista siinä tilanteessa, että testamentti riitautetaan testamentin tekijän kuoltua.

24. Perintökaaren 10 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan todistajain testamenttiin merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty 1 §:ssä säädetyllä tavalla, on, milloin kanne nostetaan, pidettävä uskottavana, jollei esiinny seikkoja, jotka vähentävät sen luotettavuutta.

25. Testamentin muotovaatimusten noudattamista arvioitaessa vahva olettama on, että todistuslauselmaan merkityt seikat pitävät paikkansa. Muotovirheeseen vetoavan on esitettävä todistuslauselman luotettavuutta vähentävä näyttö. Mikäli tällaisella näytöllä pystytään horjuttamaan todistuslauselman luotettavuutta varteenotettavalla tavalla, näyttövelvollisuus muotomääräysten noudattamisesta siirtyy testamentin saajalle.

26. Korkein oikeus toteaa, että testamentti on saatettu laatia, kuten tässäkin tapauksessa, useita vuosia ennen testamentin tekijän kuolemaa. Tällöin on mahdollista, etteivät testamentin todistajat enää muista todistaneensa testamentin allekirjoitusta. Kun otetaan huomioon, että testamentin muotovaatimusten noudattamisen arvioinnissa lähtökohtana on edellä todetuin tavoin todistuslauselman luotettavuus, pelkkä testamentin todistajien muistamattomuus ei vielä riitä horjuttamaan tätä lähtökohtaa ja siirtämään todistustaakkaa testamentin saajalle varsinkaan silloin, kun todistuslauselma osoittaa testamentin todistamisen tapahtuneen laissa edellytetyllä tavalla. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua edellyttää muutakin näyttöä todistuslauselman virheellisyydestä etenkin, jos testamentin todistamisesta on kulunut huomattavan pitkä aika. Arvioinnissa voidaan antaa merkitystä esimerkiksi testamentin todistajien omalle käsitykselle testamentin todistamisolosuhteista ja todistajien terveydentilalle sekä sille, millainen suhde todistajilla on ollut testamentin tekijään.

27. Vaatimus testamentin todistajien ja testamentin tekijän samanaikaisesta läsnäolosta on tarkoitettu ehdottomaksi muotomääräykseksi. Jos tämä vaatimus ei ole täyttynyt, testamentti on, niin kuin kohdassa 23 mainitut ratkaisut KKO 1985 II 103 ja KKO 1996:102 osoittavat, katsottu pätemättömäksi.

Testamentin todistamista koskeva henkilötodistelu Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä

28. Korkeimmassa oikeudessa on kuultu henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa asianosaisia C:ää, D:ää ja A:n tytärtä G:tä sekä todistajina testamentin todistuslauselman allekirjoittaneita E:tä ja F:ää.

29. C on Korkeimmassa oikeudessa kertonut olleensa läsnä, kun testamentti oli tehty B:n kotona. Testamentin todistajat E ja F oli pyydetty paikalle tien toisella puolella sijaitsevasta X Oy:n tehtaan toimistosta, joka oli ollut heidän työpaikkansa. C ei ole muistanut, oliko hän hakenut E:n ja F:n paikalle vai oliko hän soittanut toimistoon ja pyytänyt todistajia tulemaan. Todistajien saapuessa paikalle testamentti oli ollut valmiina ruokasalin pöydällä.

30. X Oy:n toimitusjohtajana kysymyksessä olevana ajankohtana työskennellyt D on kertonut, ettei hän ollut ollut läsnä testamentin allekirjoitustilaisuudessa. D on muistellut, että tehtaan toimistoon olisi soitettu, minkä jälkeen E olisi ilmoittanut D:lle, että hän ja F kävisivät todistamassa rouvan testamentin, ja pyytänyt D:ää vastaamaan sillä aikaa toimistossa puhelimeen. D ei ollut itse vastannut sanottuun puheluun, vaan se oli tullut toimistoon, jossa hän, E ja F olivat olleet. D ei ole kuitenkaan kyennyt varmasti sanomaan, kuka oli ottanut puhelun vastaan. E:n ja F:n käynti B:n luona oli kestänyt alle 10 minuuttia.

31. G:llä ei ole ollut omakohtaisia havaintoja testamentin tekemisestä. Hän on Korkeimmassa oikeudessa kertonut lähinnä olosuhteista B:n kotona. Lisäksi G on kertonut yhteydenotoistaan E:hen ja F:ään elokuussa 2011, jolloin kumpikaan heistä ei ollut muistanut todistaneensa B:n testamenttia.

32. E on Korkeimmassa oikeudessa kertonut työskennelleensä X Oy:n tehtaan toimistossa vuodesta 1965 aina vuoteen 1999 saakka. Hän oli ollut B:n kanssa tekemisissä vain harvoin ja käynyt tämän kotona muistamansa mukaan kaksi kertaa. B:n ja tämän puolison H:n koti oli sijainnut tehtaan vieressä. E:n mukaan C oli tullut tehtaan toimistoon hakemaan häntä ja F:ää testamentin allekirjoitustilaisuuteen. He olivat menneet B:n kotiin, jossa paikalla oli ollut B:n lisäksi C. B oli kysynyt, voisivatko he allekirjoittaa testamentin. Testamentti oli odottanut pöydällä, ja E ja F olivat kirjoittaneet siihen nimensä. He olivat olleet paikalla vain testamentin allekirjoittamisen ajan.

33. E on hänelle testamenttia Korkeimmassa oikeudessa näytettäessä todennut, että siinä on hänen allekirjoituksensa. Hän ei ollut testamenttia allekirjoittaessaan nähnyt sen sisältöä, mutta oli ymmärtänyt kysymyksessä olevan testamentti, koska se oli hänelle kerrottu. Muita asiakirjoja hän ei ollut käynyt B:n kotona allekirjoittamassa. Allekirjoitustilaisuuksia oli ollut vain yksi. E ei ole muistanut allekirjoittaneensa pyynnöstä mitään asiakirjoja myöskään työpaikallaan.

34. E ei ole Korkeimmassa oikeudessa muistanut, mitä hän oli kertonut testamentin todistamisesta käräjä- ja hovioikeudessa. Hän ei myöskään ole osannut kertoa, miksi hänen kertomuksensa Korkeimmassa oikeudessa on poikennut merkittävästi hänen asiassa todistajana aikaisemmin antamistaan kertomuksista.

35. F on Korkeimmassa oikeudessa kertonut työskennelleensä X Oy:ssä vuodesta 1979 alkaen 1990-luvun lopulle saakka. Hänen esimiehensä oli ollut H. Koska kysymyksessä oli ollut pieni perheyritys, hänen suhteensa H:hon oli muodostunut läheiseksi. F oli tuntenut hyvin myös B:n. F oli käynyt H:n ja B:n kotona usein auttamassa erilaisissa asioissa. Asunto oli sijainnut tehtaan vieressä, ja F oli saattanut käydä asunnossa jopa päivittäin. Hän oli myös allekirjoittanut joitakin asiakirjoja muun ohella H:n pyynnöstä. H oli kertonut hänelle mitä nämä asiakirjat olivat, mutta hän ei ollut välttämättä lukenut niitä. Tyhjiä asiakirjoja hän ei ollut allekirjoittanut.

36. F ei ole Korkeimmassa oikeudessa muistanut käyneensä allekirjoittamassa B:n testamenttia. Hänellä on tosin ollut heikko muistikuva siitä, että C olisi pyytänyt häntä johonkin tilaisuuteen, jossa oli ollut paikalla myös E. F oli saatettu hakea tähän tilaisuuteen tehtaalta. Testamentissa olevan allekirjoituksensa F on todennut oikeaksi, eikä hän ole epäillyt, etteikö kerrottua testamentin allekirjoitustilaisuutta olisi järjestetty. F ei ole muistanut olleensa läsnä myöskään H:n perukirjan allekirjoitustilaisuudessa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

Näytön arviointi ja testamentin muotovaatimusten noudattamista koskevat johtopäätökset

37. Asiassa on riidatonta, että B:n testamentin todistuslauselman ovat allekirjoittaneet E ja F. Kumpikaan todistajista ei ole käräjä- tai hovioikeudessa muistanut lainkaan sellaista tilaisuutta, jossa testamentti olisi allekirjoitettu. Korkeimmassa oikeudessa E:n kertomus on muuttunut olennaisesti, eikä hän ole osannut kertoa syytä kertomuksen muuttumiselle ja sille, että hän nyt on muistanut testamentin allekirjoittamisen melko yksityiskohtaisesti. F:n kertomuksen osalta puolestaan on jäänyt epäselväksi, miltä osin hän muistaa tapahtumia ja miltä osin kysymys on ollut siitä, mitä hän olettaa tapahtuneen.

38. Testamentin todistajat ovat riidattomasti allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman, eikä kumpikaan heistä ole epäillyt sitä, etteikö todistaminen olisi tapahtunut siten kuin todistuslauselmaan on merkitty. Hovioikeus on perustanut ratkaisunsa siihen, että todistajat eivät ole muistaneet allekirjoitustilaisuutta. Syytä muistamattomuudelle on pyritty selvittämään tiedustelemalla todistajien muistikuvia muista samoihin aikoihin ajoittuneista tapahtumista kuten H:n perunkirjoituksesta ja lisäperunkirjoituksesta. Suoranaista näyttöä siitä, ettei testamentin allekirjoitustilaisuutta tosiasiassa olisi järjestetty tai että todistajat eivät olisi tienneet tilaisuuden luonnetta, ei asiassa kuitenkaan ole esitetty. C:n ja D:n omat kertomukset puhuvat sen puolesta, että tilaisuus on pidetty. Erityisesti E:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on kuitenkin poikennut niin olennaisessa määrin hänen alemmissa oikeusasteissa antamistaan kertomuksista, että kertomukselle ei juurikaan voida antaa näyttöarvoa asiaa ratkaistaessa.

39. B:n testamentti on siihen merkityn todistuslauselman mukaan tehty perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa. Todistuslauselman luotettavuutta vastaan puhuu se, että todistajat eivät ainakaan aluksi asiaa heiltä tiedusteltaessa ole muistaneet olleensa todistamassa B:n testamenttia siitä huolimatta, että kysymys oli ollut heille poikkeuksellisesta tapahtumasta heidän pitkäaikaisen työnantajansa kotona. Korkein oikeus katsoo toisin kuin hovioikeus, että tämä ei kuitenkaan yksin riitä sellaiseksi näytöksi, jonka voitaisiin katsoa horjuttavan testamenttiin kirjatun todistuslauselman luotettavuutta siinä määrin, että todistustaakka muotovaatimusten noudattamisesta olisi perintökaaren 10 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kääntynyt testamentin saajalle.

40. Testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa on edellä sanotuilla perusteilla pidettävä luotettavana. E ja F ovat todistuslauselman allekirjoittaessaan myös tienneet, että kysymyksessä oli B:n testamentti. Testamenttia ei siten rasita perintökaaren 13 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettu muotovirhe.

Vaatimus testamentin tehottomaksi julistamisesta lakiosaa loukkaavalta osalta

41. A:n kuolinpesä on vaatinut siltä varalta, että testamenttia ei julisteta pätemättömäksi, että testamentti kuitenkin julistetaan tehottomaksi siltä osin kuin se loukkaa A:n oikeutta lakiosaan.

42. Perintökaaren 7 luvun 5 §:n mukaan testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Saman pykälän 3 momentin mukaan perillisen on kuitenkin vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu 14 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tiedoksi perilliselle.

43. Testamentin tehottomuudesta perillisen lakiosaoikeutta rajoittavalta osalta säädetään edellä mainituin tavoin perintökaaressa. Lakiosaoikeuden edellytyksenä on määräajassa tehty lakiosailmoitus. A:n lakiosailmoituksen tiedoksianto on esitetyn selvityksen mukaan ollut B:n kuolinpesään määrätyn pesänjakajan ratkaistavana. Mainitun kysymyksen samoin kuin oikeutta lakiosaan koskevan kysymyksen ratkaiseminen kuuluu pesänjakajan toimivaltaan, ja pesänjakajan tekemää ratkaisua ja perinnönjakoa on mahdollista moittia tuomioistuimessa perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaisesti. Korkein oikeus katsoo, ettei kuolinpesä ole osoittanut perusteltua oikeudellista tarvetta testamentin tehottomaksi julistamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiseen tämän asian yhteydessä. Sen vuoksi vaatimusta ei voida tutkia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan kuitenkin siten, että A:n kuolinpesän vaatimus testamentin tehottomaksi julistamisesta lakiosaa loukkaavalta osalta jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Heli Sankari.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Kitunen: Olen muutoin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla, mutta perustelujen kohtien 37 ja 38 asemesta lausun seuraavalla tavalla.

E ja F ovat allekirjoittaneet B:n testamentin todistuslauselman. Kumpikaan todistajista ei ole käräjä- tai hovioikeudessa muistanut sellaista tilaisuutta, jossa testamentti olisi allekirjoitettu. E:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on muuttunut olennaisesti siitä, mitä hän on kertonut alemmissa oikeuksissa, eikä hän ole osannut ilmoittaa syytä kertomuksensa muuttumiselle eikä sille, että hän on Korkeimmassa oikeudessa muistanut testamentin allekirjoitustilaisuuden varsin yksityiskohtaisesti. Nämä seikat heikentävät merkittävästi hänen kertomuksensa näyttöarvoa. F:n kertomuksen osalta on puolestaan mahdollista, että ajan kulumisen myötä hänen kertomukseensa on voinut sisältyä myös sellaista, mitä hän on olettanut tapahtuneen.

Hovioikeuden ratkaisu on perustunut siihen, että todistajat eivät ole muistaneet allekirjoitustilaisuutta. Syytä muistamattomuuteen on pyritty selvittämään tiedustelemalla todistajien muistikuvia muista samanaikaisista tapahtumista kuten H:n perunkirjoituksesta ja lisäperunkirjoituksesta. Testamentin todistajat E ja F ovat kuitenkin allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman. Kumpikaan ei ole epäillyt sitä, etteikö testamentin todistaminen olisi tapahtunut siten kuin todistuslauselmaan on merkitty. Asiassa ei ole myöskään esitetty suoranaista näyttöä siitä, että testamentin allekirjoitustilaisuutta ei olisi tosiasiassa järjestetty tai että todistajat eivät olisi olleet tietoisia tilaisuuden luonteesta. C:n ja D:n kertomukset puhuvat sen puolesta, että tilaisuus on pidetty.